Omatoimimatka Skiathos, Skopelos & Alonissos 2017

.

Omatoimimatka Skiathos & Skopelos & Alonissos 2017               Hilkka Hirvonen

Omatoimimatkan suunnittelu on melkein yhtä hauskaa kuin varsinainen matkustaminen. Kreikkaan kyllä matkustaa aina mieluusti.

Olen siis nainen, en enää nuori, matkustan usein yksin. Kun ei ole saman henkistä seuraa niin yksinmatkustaminen on ainoa vaihtoehto, jos haluaa matkustaa. Sitä paitsi puhun kreikkaa ja yksin matkustaessa tulee puhuttua enemmän paikallisten kanssa. Vuodenvaihteessa jäin vapaalle ja nyt on aikaa matkustaa ja valita sopiva/halvempi matka-ajankohta. Ennen oli enemmän rahaa ja vähemmän aikaa, nyt päinvastoin.

Siispä päätin, että Kreikkaan on vielä ennen liian kuumia säitä päästävä. Tämä ajatus tuli siis huhtikuun loppupuolella. Toukokuussa oli sovittuna joitakin tapahtumia, joten vasta loppukuusta oli mahdollisuus lähteä omille teilleen. Ensiksi tarvittiin lentovaraus Ateenaan. Norwegianilla olen matkustanut usein ja sen lentoja tutkin Aegean Air lisäksi. Valitsin halvimmat meno- ja tulolentopäivät. Meno la 27.5. ja paluu ti 20.6. Vain menomatkalle ruumalaukku. Tämä siksi, että yleensä vien vaatteita/kenkiä/villasukkia mennessäni hyväntekeväisyyteen ja paluumatkalla en välttämättä ruumalaukkua tarvitse. Silloin kun ruumaan menevästä laukusta pitää maksaa erikseen, niin aina ajattelee, että tarvitseeko todella raahata niin paljon tavaraa, josta osa jää kuitenkin käyttämättä.

Lento on Helsingistä ja minä asun Leppävirralla, joten ensin on päästävä Helsinkiin. Aikainen aamulento tarkoittaa yhtä yöpymistä Helsingissä. Linja-autoliput ovat halpoja nykyisin, kun ostaa liput hyvissä ajoin, joten se oli seuraava hankinta. Menomatkalle sain Kuopion Liikenteen lipun 10,50 euroa ja paluun Savonlinjalta lentokentältä 1 euro. Siis yhdellä eurolla!! Melkein hävettää matkustaa niin halvalla.

Sitten alkaa hauska osuus. ”Minne minä tällä kertaa jatkan Ateenasta?” Ajattelin, että lähden jonnekin, minne pääsee lentämällä samana päivänä. Ensimmäiset vaihtoehdot Lesvos tai Samos. Mutta molemmissa olen käynyt. Toivelistallani kärjessä on ollut pitkän aikaa Skiathos ja Skopelos. Skiathokselle ei lentoa lauantaina ollut, vaan sunnuntaina. No okei, yksi yö Ateenassa, vaikken sinne välttämättä olisi tällä kertaa halunnut. Mutta samalla voin sitten toimittaa hyväntekeväisyystavarat ja jatkaa matkaa kevyemmin. Maitse ja meritse ei nyt kiinnosta lähteä.

Muutaman päivän mietittyäni ostin lennon Ateenasta Skiathokselle. Se maksoi vähän yli yhdeksänkymppiä. Ruumalaukkukin sisältyy hintaan, jos siinä vaiheessa sellainen vielä on. Skopelokselle oli ystävän vihje hyvästä majoituspaikasta ja innostuin sitten tekemään sinne varauksen melkein kahdeksi viikoksi. Aina kun vaihtaa majapaikkaa, menee yksi päivä lähes ”hukkaan ”. Sitä ennen oleviksi päiviksi varasin majapaikan Skiathokselta, niitä booking.comista ensin tutkittuani. Yleensä minulla on kriteerinä se, että arvioissa lukee ”ystävällinen, auttavainen isäntäväki”. Sellaisessa paikassa yleensä saa kreikan kieltä harjoitella. Tämä majapaikka lupasi myös hakea lentokentältä, joten aina parempi. Aamiaista ei näissä paikoissa tarjottu.

Sitten oli jäljellä vielä yöpyminen Helsingissä ja Ateenassa. Helsingissä on ystäviäkin, jotka majoittaisivat, mutta aamulennolle lähden mieluummin hotellista, josta on kuljetus lentokentälle. Jätin asian hautumaan muutamaksi päiväksi. Viime aikoina olen varaillut hotelleja booking.comista, joka toimii hyvin. Olen vain naureskellut telkkarin Trivago-mainoksille. Nyt kuitenkin ajattelin, että katsonpa sieltä hintoja lentokenttähotellille. Ja toden totta, säästin kympin hotelliyön hinnasta. Lentokenttähotelli Pilotissa yksi yö 73 euroa ja siihen kuuluu aamiainen, jota saa jo puoli neljästä lähtien, joten ehdin ainakin aamukahvin siellä saada. Ateenan hotelliyön varasin sitten perinteisesti booking.comista. Keskustaan en mene vaan majoitun rannikolla Glifadan lähistöllä hotellissa, jossa olen ennenkin ollut ja kentälle pääsee hyvin Pireuksen bussilla.

Matkan loppupuolella on muutama päivä ilman majoitusvarausta, eikä paluusta Ateenaan ole vielä varausta. Näitä en tee etukäteen, vaan vasta siellä paikan päällä. Samoin laivamatkat hoituvat siellä.

Mites siinä sitten kävikään……..? Onko hyvin suunniteltu puoliksi tehty?

Kellarikomerosta löysin ison urheilukassin, jossa oli pyörätkin alla. Tosin pyörät olivat vääntyilleet ja sen takia se oli varastoon joutunutkin. Sain pyörät jotenkin toimimaan ja pakkailin kassiin hyväntekeväisyyteen tarkoitetut vaatteet ja kengät. Omat tavarani laitoin kangaskassiin, jota ei välttämättä tarvitse ruumaan laittaa. Vain isot rasvapakkaukset laitoin urheilukassiin. Olen opetellut YouTube -videoiden avulla tehokasta pakkaamista.

Matka Helsinkiin sujui suunnitellusti. Vettä satoi, joten menin keskustasta hotelliin taksilla. Mukavan taksimiehen kanssa ehdittiin rupatella monista asioista. Käväisin syyrialaisten ystävieni luona kylässä ja seuraavana aamuna vähän kolmen jälkeen pomppasin ylös ja aamiaiselle, jotta ehdin kello neljän kuljetukseen kentälle. Isoa laukkua ei tarvinnut pitkiä matkoja raahata, mutta silti pyöriä piti välillä oikoa. Lento meni mukavasti, kuten Norwegianin lennot yleensäkin. Olin sopinut, että luovutan hyväntekeväisyystavarat Ateenassa yhdellä metroasemalla kentän ja keskustan välillä. Minulla oli vastaanottajan kreikkalainen puhelinnumero, johon soitin, kun olin metroasemalla. Mutta eipä puhelu tai viestit menneetkään perille – en saanut mitään yhteyttä vastaanottajaan, osoitetta minulla ei ollut. Katselin isoa laukkua ja päätin, että tästä en lähde, ennen kuin saan tuon pois käsistäni. Löysin puhelimeen nettiyhteyden ja sitä kautta sain vastaanottajan paikalle tunnin päästä. Vaatteet menivät Ateenan köyhien keskukseen. Jopa helpotti.

Sintagmalla hankin syötävää ja ostin – kuten aina – muutaman koulourin. Sitten jatkoin matkaa raitiovaunulla rannikkoa ja hotelliani kohden. Olen ollut London-hotellissa ennenkin ja siellä on mukava henkilökunta ja hyvä aamiainen. Vastaanottovirkailija jopa muisti minun olleen ennenkin. Montakohan vuotta siitä onkaan? Sää oli sateinen, mutta istuin parvekkeella eväideni kanssa ja sain facebokkiin kuvan paljaista varpaista kaiteella. Lukijat luulivat sään olevan kaunis. Merinäköala meni hukkaan sään takia. Seuraavana päivänä, sunnuntaina, satoi vielä enemmän, eikä tekemistä ollut, joten olin taas kentällä aikaisin. Herätin ohikulkijoiden huomiota, kun kudoin kauniin väristä kuplaneulevillasukkaa.

Aegeanin/Olympicin lento Skiathokselle kesti vähän yli puoli tuntia. Skiathoksen kenttä on pieni ja kun oli tuulista, niin kone tömähti kenttään aika raskaasti ja otti pari sivuliikettä, ennen kuin pääsi pysähtymään. Lennon aluksi tarjottiin karkit ja Aegeanin syntymäpäivän kunniaksi lähtiessä vielä varta vasten päivää varten tehty pikkuleipä. Majapaikan isäntä oli kentällä vastassa ja hänen kanssaan juttu kulki hyvin kreikaksi. Ajattelin, että saan lähipäivät hänen kanssaan kreikkaa harjoitella, mutta itse asiassa näin häntä seuraavan kerran lähtiessäni, kun hän vei minut satamaan. Sääli, mutta meistä tuli kuitenkin facebook kavereita, joten juttua voi jatkaa.

Neljä päivää Skiathoksella kului kävellen rannalla ja parin kilometrin päässä olevassa kaupungissa. Skiathos väriloistoaMaastot olivat mäkisiä ja sekös teki hyvää kunnolleni. Aina jaksaa kävellä enemmän, kun on mielenkiintoista polkua ja nähtävää edessä. Rannalla oli vanha mies kalastamassa. Hänellä oli siimakela ja siiman päässä syöttinä leipää, joka käärittiin siiman päähän, jossa oli useita koukkuja. Hän heitti syötin kätevästi aika kauaksi rannasta. Minäkin kokeilin kerran, mutta kun en tajunnut pitää kelaa niin, että siima olisi päässyt purkautumaan, niin äkkipysähdyksen jälkeen iso syötti räjähti ilmassa tuhannen päreiksi. Sitten vain tehtiin uusi syötti, mutten yrittänyt uudelleen. Kahtena aamuna hänet tapasin ja oli kiva rupatella. Hän oli yksineläjä, kun lapset asuvat Amerikassa ja hän oli palannut takaisin kotimaahan eläkepäiviksi. En käynyt hänen kotonaan, vaikka kutsuttiin. On kuulemma neljä huonetta ja sinne mahtuisi vaikka talvea viettämään.  Kreikkalaiset ovat niin innokkaita ja ”tulevat iholle”, vaikkeivat mitään tarkoittaisikaan, ja se saa minut peräytymään. Tämäkin pappa oli varmaan vain yksinäinen, halusi seuraa ja oli mielissään, kun turisti puhuu kreikkaa. Skiathoksella oli jo paljon turisteja, sää parani ja rannalla oli iltapäivisin ihmisiä vieri vieressä.

Jatkoin matkaani laivalla Skopelokselle. Laivamatka kesti vajaan tunnin. Majapaikkani oli noin kymmenen kilometrin päässä satamasta ja kaupungista. Skopeloksella on helppo matkustaa linja-autolla. Matka kaupungista saaren toiseen päähän kestää noin tunnin ja kaikki pysähdyspaikat kuski kailotti kuuluvalla äänellä. Bussit olivat niin nykyaikaisia, että ruumaluukunkin sai avattua sisältä. Majapaikkani oli miellyttävä, keskellä puutarhaa, mukava isäntäväki ja suuri huone ja terassi. Hyttysiä ei ollut, paitsi ampiaisia, jotka lentelivät koko ajan ympärillä. Pettymyksekseni paikka ei ollut edes oikea kylä. Siellä on kaksi tavernaa ja minimarket melko tyhjien hyllyjen kera, sekä pieni uimaranta. Tosin linja-autolla pääsee nopeasti suurempiin kauppoihin. Skopelos valkoinenkallioKävelin siellä Mamma Mia -maisemissa. Ihailin valkoisia kallioita ja mäntymetsää, joita myös elokuvassa nähdään. Tämän pikkupaikan taverna on myös elokuvassa. Elokuvan kirkko on saaren toisella laidalla, enkä sinne tällä kertaa mennyt. Näin sen kuitenkin laivasta. Istuskelin pienessä poukamassa yksikseni lukemassa ja seurailin samalla pikkukalaparven liikehdintää. Kerran särkien kokoiset kalat hyökkäsivät pikkukalaparven kimppuun joka suunnasta. Vesi oli niin kirkasta, että tapahtumaa pystyi seuraamaan hyvin. Näkymä oli kuin luonto-ohjelmista, pienimuotoisempana vain. Tähän paikkaan olin varannut majoituksen liian pitkäksi ajaksi. Kun olin kävellyt ja ajellut linja-autolla joka suuntaan, syönyt kaikissa lähialueen tavernoissa, ottanut aurinkoa ja uinut tarpeeksi pikkukivisellä rannalla, lähdin sieltä kolme päivää aikaisemmin. Muutin saaren kaupunkiin, jossa oli enemmän elämää ja hotellissa uima-allas ja aamiainen. Toki menetin ainakin satasen, mutta se sopi vielä matkabudjettiin. Skopelos on vehreä saari, meri puhdas, turkoosi, eikä rannoilla ollut isoja aaltoja, koska rannat ovat lahtien suojissa.

Alonissoksen kivinen polkuSeuraavaksi vietin neljä yötä Alonissoksella, jonne Skopelokselta vain puolen tunnin hyppäys laivalla. Satamakylä, Patitirion, oli yllättävän vilkas paikka runsaine palveluineen ja kauppoineen. Olin odottanut pienempää paikkaa, koska kaikki kreikkalaiset puhuivat ”hyvin rauhallisesta” saaresta. Minusta se oli ihan Skopelokseen verrattavissa. Olin varannut majapaikan, joka booking.comin mukaan sijaitsi 250 metriä satamasta. Kreikassa matkat ilmoitetaan aina liian lyhyinä, joten lisäsin matkaan puolet ja aloin etsiä. Kysymättä ei löytynyt ja minusta se oli lopulta ainakin kilometrin päässä satamasta. Majapaikan läheltä alkoi kivinen polku vanhaan kaupunkiin ja siellä kävelin kahtena päivänä. Muutenkin tuli tallailtua ympäriinsä vähän enemmän kuin olisi jaksanutkaan, joten kunto kohosi.

Tuntui kuin olisin majaillut keskellä maaseutua. Tien toisella puolella oli kanala ja iloisen koiran aitaus. Nimitin sitä iloiseksi koiraksi, koska se selvästi osasi nauttia elämästä. Isäntä hoiti sitä hyvin ja he kävivät pitkällä lenkillä aamuisin ja sivusta kuulin, että koirulin nimi oli Lakos. Lakoksella oli nukkumapaikka aitauksessa portaiden alla ja sieltä se hyppäsi aina kun kuuli ihmisiä kadulla kävelevän. Välillä se pudotti pallon kadulle asti ja ohikulkijat heittivät sille palloa pari kertaa. Pääskyset lentelivät matalalla katua pitkin ja pensaikosta kuului jatkuva siritys ja sirkutus. Lampaitakin oli lähistöllä.

Alonissos kissaAlonissoksesta pidin kaikista eniten näistä saarista. Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Maisemat olivat hienoja. Vanhan kaupungin liepeiltä näkyi upeita laaksoja ja meren ihanat värit. Myös hautausmaa oli näkemisen arvoinen. Loppuajasta oli sateista ja niinpä en lähtenyt merelliseen puistoon katsomaan munkkihylkeitä, joten niiden näkeminen jää seuraavaan kertaan. Kuvia en ottanut paljoa, koska ”minähän en kissoja kuvaa” ja maisemakuvissa korkeuserot eivät näy. Alonissoksella innostuin kuitenkin kissoja kuvaamaan, kun niitä oli erikoisen näköisiä joka puolella. Paluumatkan tein samaa reittiä, siis laivalla Skiathokseen ja lentäen Ateenaan, jossa yksi yö ja seuraavan yönä lento Helsinkiin. Yhden euron linja-automatka Helsinki-Vantaalta Leppävirralle oli hintansa väärtti, vaikka sitä jouduin kentällä odottamaan muutaman aamuyön ja aamun tunnin.

Matkassani pidin eniten siitä, että sain kävellä ihanissa maisemissa. Yksin matkustaessa tuntee välillä itsensä yksinäiseksi ja kreikan puhuminen jäi aika vähäiseksi. Joitakin juttuja jää kokematta siksi, ettei yksin halua mennä. Tulipahan nukuttua tarpeeksi. Majapaikoissa oli aika hiljaista, välillä olin ihan ainoa asiakas. Hotellien ilmaiset nettiyhteydet toimivat hyvin. Liikaa ei kannata varailla majoituksia etukäteen, jos ei sitten viihdykään niin voi vaihtaa. Ainoastaan heinä-elokuussa on enemmän turisteja, mutta silloinhan minä en siellä ole. Sää oli minulle sopiva, 20 –  25 astetta. Välillä oli pilvisiä ja sateisiakin päiviä. Onneksi palasin kotiin juuri ennen kuin hirmuhelteet alkoivat.

Vähien matkatavaroiden kanssa matka onnistui hienosti.  Mukana oli muutama vaate, joita en käyttänyt ollenkaan. Mielivaatteet huuhtaisin aina välillä. Tahrat lähtevät hyvin hammastahnalla. Ainakin oliiviöjyä tiputtelen vaatteilleni. Kenkiin kannattaa panostaa. Minulla oli vanhat kävelykengät, joilla oli hyvä kävellä ja oli tarkoitus heittää ne loppumatkasta roskiin. Sisäpohjat menivät syttyrälle jo alkukilometreillä, mutta tein muovisesta kartasta pohjallisen, laitoin sen polvisukan sisään ja taas oli hyvä kävellä seuraavat parikymmentä kilometriä. Vähän liian aikaisin luovuin näistä kengistä. Mukana oli uudet kangaskengät ja niilläkin oli hyvä kävellä, mutta ne kärsivät paljosta kävelystä kivisillä poluilla. Mekkokenkiä ei ollut mukana, joten mekko jäi käyttämättä. Siihen toki vaikutti sääkin. Tuomiseksi ostin Ateenan lentokentältä öljyä, Metaxaa, oliiveja ja lukumia. Nyt uusi matka suunnitelmissa syksyksi, mutta yritän kuitenkin löytää matkaseuraa. Majoitukset saa samalla hinnalla kahdelle kuin yhdellekin ja ruoka-annokset ovat niin suuria, että niitäkin voi jakaa.

Hilkka Hirvonen