Autoilua Karpathoksella

Kuvia klikkaamalla saat ne suuremmaksi.

Ma 24.5.2004

”Hyvät matkustajat, olemme aloittaneet laskeutumisen Karpathoksen lentokentälle. Sää Karpathoksella on aurinkoinen ja melko tyyni. Lämpötila 26 astetta.”

Luojan kiitos, että matka on lopultakin tässä vaiheessa. Kone pääsi lähtemään Helsingistä reilusti myöhässä. Ensin vaihtui lähtöportti, sitten koko kone.

Lämmin, kostea Välimeren ilmasto tervehtii meitä kun astumme koneesta. Sitten matalaan pieneen terminaalirakennukseen sinisten putkikaiteiden välistä ja bussiin. Olemme ottaneet kahden viikon tilausmatkan, joten ei tarvitse lähteä kuljetusta muuta kautta etsimään.

Bussi vie meidät saaren eteläkärjen kentältä kiemurtelevia vuoristoteitä karujen mutta komeiden maisemien halki saaren pääkaupunkiin Pigadiaan. Kaupunki on rakennettu loivaan rinteeseen, mutta bussi sukkuloi sujuvasti kapeita katuja hotelli Pavilionin eteen.

Olemme varanneet huoneiston. – Saapahan aamulla syödä sen verran kun haluttaa, eikä tarvitse tyytyä leipäviipaleeseen, mehuun ja väkevään kahviin. – Tai olla syömättä. – Huoneisto on ihan ok. Parasta on että se on ylimmässä kerroksessa, parveke on reilun kokoinen ja sieltä on suora näkymä merelle ja Pigadian lahden eteläpuoleiselle kukkulalle. Kukkulalla näkyy kaksikin sinikattoista pikkukirkkoa.

Tilausmatkalla kun ollaan, niin illalla on tervetuliaistilaisuus. Paikkana on taverna Arhontiko kiven heiton päässä hotelliltamme. Maistiaisiksi saatiin oikein maukkaita kesäkurpitsapyöryköitä. Kävelyä ja kaupunkiin tutustumista ja yöpuulle.

Pigadia

Pigadia

Karpathos Pigadia

Karpathos Pigadi0a

Pikkukirkko ja hautausmaa Pigadian itäosassa

Kirkko ja hautausmaa

 

 

 

 

 

 

 

* * * *

Toiselle viikolle on varattu pikkumaasturi kolmeksi päiväksi. Näin pääsee parhaiten tutustumaan saareen omin päin.

Ke 2.6.

Aamupäivällä kun ihmetellään että eipäs autoa kuulu, niin käy ilmi että oli yritetty soittaa, kun vuokraamon nainen oli käynyt, mutta puhelin ei toimi. Siispä se vaihtoon. Auto lopulta saadaan ja matka kohti Aperia alkaa. Pikkuhiljaa alamme nousta vuorenrinnettä ylöspäin. Tauko Aperin bysanttilaisella katedraalilla. Kävelyä pensaiden reunustamia kujia ylöspäin ja fotoilua. Saaren rikkain kylä ja komeita taloja!

Aperista Voladaan; parkkialue löytyy vahingossa ja kylälle kävelemään. Kujia pitkin risteillessämme osumme kylän kirkolle, jossa työmiehet parhaillaan tekevät remppaa. Melko rikkaan näköinen kylä tämäkin.

Jatkamme matkaa edelleen kohti Kali Limnin vuoristoa. Vastaan tulee pikkukirkko, joka taitaa jo olla entinen, vesipistekin vain korisee. Vuoriston keskellä nousemme edelleen sääasemalle asti. Pääsy kielletty, ei saa kuvata. Siispä käännymme ja palaamme niin sanotulle päätielle ja kierrämme vuorta. Ympyrä sulkeutuu ja olemme taas Voladassa.

Pienen matkan päästä saavumme Othoksen kylään. Paikallinen opettaja kulkee kadulla ja pyytää meidät kylän museoon. Paikalle sattuu yllättäen myös Suomalainen nuori pari. Siispä porukalla katsomaan, kun kylän vanha ope soittaa meille lyyraa. Museoitu huone on upeasti puukoristeltu ja hillitysti kuvioidut vanhat tekstiilit tekevät vaikutuksen.

Kylän kaupasta otamme paikallista viiniä. Paketoijana on kylän pappi!

Sitten tavernaan syömään. Salaatit ja maalaismakkarat maksavat vain 12,- euroa.

Matkat ovat lyhyet ja pian saavutaankin Pylesin kylään. Auto parkkiin ennen kylää ja vastaan tulee monta ränsistynyttä taloa. Itse kylä on siisti upeine pelargonioineen. Siis yksi katu on koko kylä! Kylällä on myös tarina, että jos kirkon alta pulpahtavasta lähteestä juo vettä tulee hulluksi! Siksi juommekin kahteen otteeseen!!

Pylesistä matka jatkuu länsirannikolle ja Finikiin, joka on kaunis muutamien talojen kylä.

Fotoustauon jälkeen Finikissä saavumme muutama kilometri etelämpänä olevaan Arkassaan. Niemi on tunnettu arkeologisista löydöksistään ja on myös kaunis rantakohde. Täällä sijaitsee mm. viidenneltä vuosisadalta oleva Agia Anastasian bysanttilaisen temppelin jäännökset. Lattia oli kauniisti koristeltua mosaiikkia. Suurin osa tätä mosaiikkia on nähtävänä Rhodoksen kaupunginmuseossa.

Vyörymät ovat tehneet polut lähes kulkukelvottomiksi, mutta kun täällä ollaan niin ylös vaan. Näkymät on kauniit. Kannatti vaivautua.

Arkassasta lähdemme pikkutietä pitkin kohti Ag Ioannisin kirkkoa ja asutusaluetta. Maisemat on karut ja tiet lähes olemattomat, mutta vaivan arvoiset.

Menentesissä huomaamme vuoren huipulla kirkon. Sinne on päästävä.

Hiekkaista tietä ylös ja hups kohtaamme päällystetyn tien, joka jatkuu lähes kirkolle asti. Huipulta näkyy Pigadia ja maisemat on henkeäsalpaavat. Sitten pysähdys toisen maailmansodan muistomerkin luona. Tien toisella puolen on upea kirkko, jossa on 1600-luvulta peräisin oleva ikoni.

Lentokentän tietä hotellille, suihkuun ja vähän iltapalaa ja nukkumaan.

Aperin katedraali

Aperin katedraali

Othoksen ope

Othoksen ope

Pyles

Pyles

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arkassa

Arkassa

To 3.6.

Aamusta auto alle ja suunnaksi Olympos. Olympoksen kylä on Kreikkalainen perinnekylä joka sijaitsee saaren luoteisosassa. Asukkaita v. 2011 oli 270.

Bensaa tankkiin ja ensimmäinen pysähdys on jälleen Aperin kylässä, jonka upeassa bysanttilaisessa katedraalissa käytiinkin jo eilen.

Seuraavaksi pysähdymme Myrtonaksessa. Siellä on kylmä lähde, josta myös juomme. Alempana rannassa on Kyra Panagian hiekkaranta.

Seuraava kuvauskohde on Appellan ranta. Merivesi on häikäisevän sinistä ja hiekka hienoa. Se on myös valittu Euroopan kauneimmaksi rannaksi. Mutta nyt ei ole tarkoitus jäädä rannalle lojumaan.

Sitten Spoan kylään. Siniset pöydät odottelevat siellä tuolejaan. Tiellä makailee pieni kissanpentu; kunpa kukaan ei ajaisi sen päälle!

Spoasta alkaa huonohko vuoristotie kohti Olymposta. Matkanteko on hidasta ja liikennettä vähän. Maisema on karu ja asutusta ei näy. Saavumme perille ja auto parkkiin ennen kylää olevalle parkkipaikalle.

Kylä on rakennettu vuoren rinteeseen ja saamme taas vaellella ylös kapeita mutkaisia kujia. Kävellessä silmiin sattuu puoti joka myy perinteisiä tuotteita ja ostan Karpatholaismiehen tanssihousut ja sukat. Löytyy myös paita, kolme tyynynpäällistä ja pari pientä virkattua pöytätablettia.

Kylässä on myös muutama matkamuistomyymälä. Panagian (Neitsyt Marian) kirkko on rakennettu 1500-luvulla. Kirkon edessä pappi jututtaa paikallista miestä, vai liekö toisinpäin.

Vanhan vesituulimyllyn yläkertaan on rakennettu suosittu terassi.

Ainakin aiemmin kylän leivät leivottiin isossa yhteisuunissa.

Luonnonantimia käytetään nykyisinkin hyväksi. Vuoristosta kerätään monenlaisia yrttejä ja kasveja hyötykäyttöön.

Olympoksesta matka jatkuu kohti Avlonan kylää, joka onkin melkoinen kokemus. Kylä näyttäisi melkein kuolleelta; ellei siellä täällä näkyisi jokunen kyläläinen.

Jyviä erotellaan akanoista, liekö viljan puinti menossa.

Lähdemme oikotietä Diafaniin. Ajeltuamme hetken huonokuntoista tietä vastaan tulee muurin viereen tehty pienen pieni kirkko. Tie jatkuu vielä huonompana vuoren rinnettä ja päättyy lopulta mehiläispöntöille. Auto saadaan juuri ja juuri ympäri ja takaisin sinne mistä oikaisumme alkoi.

Diafani on saaren koillisrannikon kylä josta on laivayhteys Pigadiaan ja Rhodokselle. Nätti pieni kylä vuorten sylissä.

Sitten taas Spoaan koska se on ainut tie tällä suunnalla. Mutkaisen vuoristotien varrella kaarteessa on jälleen joskus joku ajanut rotkoon. Sieltä Mesochoriin, pieni kylä länsirinteellä. Sitten Lefkosin rantakylään. Siellä pistäydymme tavernassa virvokkeilla. Kylässä ei ole montaakaan taloa, mutta rannalla näyttää olevan riveittäin aurinkotuoleja. Rantakohde siis.

Sieltä Pylesiin ja jälleen kirkon alle juomaan lähteen vettä. Sitten Aperin kautta Pigadiaan ja Sofias Place-tavernaan syömään Paistettua munakoisoa, valkosipulimuusia, Saganaki-juustoa ja Mixed grillit. Emäntä tarjoaa jälkiruuaksi vielä rakit ja Loukoumades hunajamunkkeja.

Apellan ranta

Apellan ranta

Spoan pöydät

Spoan pöydät

Mies ja pappi

Mies ja pappi

Mummo ja yrtit

Mummo ja yrtit

Yhteisuuni

Yhteisuuni

Viljaa

Viljaa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pe 4.6.

Aamulla suunta kohti Ag. Georiou Vasson luostaria. Pikkutiellä tourismot kääntyy väärään suuntaan ja joudumme Vroustasiin lähelle Menentesiä. No eipä haittaa, sillä suunnitteilla olikin käydä Menentesissä kuvaamassa sodan muistomerkki päivän valossa.

Kiva keskikokoinen kylä ja ”yllättäen rinteessä”. Muutama kauppa ja pari tavernaa. Ihmiset huutelevat vastaan tullessaan Kalimeeraa.

Vuorten rinteillä kulkevaa pikkutietä pääsemme luostarin luo, joka on harmi kyllä suljettu. Nätti paikka, josta näkyy Vrontin ranta. Aidan vieressä on pikkukappeli. Nimet kirjaan ja matka jatkuu.

Pylesin kautta jatketaan rannikolle Finikiin lounastamaan. Kanakeitto, maalaissalaatti ja juvetsi maistuu. Mukava paikka upealla paikalla aivan rannassa lahden poukamassa.

Arkassan kautta ja lentokentän kiitotien vierestä kohti saaren eteläkärkeä. Sieltä löytyy upea pieni Eco Elarisin rantapoukama. Lähempää tarkastellen se on likainen kuin kaatopaikka. Joten pois.

Niemen itäosassa on nätti hiekkaranta Diakofti Bay, jossa on muutama ihminenkin. Sotilaskone laskea jytistelee läheiselle lentokentälle. Sitten kohti saaren eteläisintä kärkeä ja sieltä löytyy majakka.

Käännös takaisin kohti pohjoista ja Kiposin rannalla ihastelemme rantakallion monttuihin muodostunutta merisuolaa.

Menentes

Menentes

Finiki

Finiki

Diakofti Bay

Diakofti Bay

 

 

 

 

 

 

 

Lakki on vajaan sadan ihmisen asuttama pieni kylä 150 m merenpinnan yläpuolella saaren kaakkoisosassa. Kylä on tunnettu suositusta Ammoopin rannastaan. Kiva hienohikkainen ranta.

Vähän matkaa koilliseen ja vuoren rinnettä ylös ja sieltä löytyy korkealla kivijalustalla oleva Ag. Kiriakin kirkko. Jylhä paikka jumalan palvelemiselle.

Matka jatkuu rantaluolien ja Larniotisan kirkon kautta eteenpäin. Larniotisassa on mahtavan korkea risti, joka valaistaan öisin.

Muutaman kilometrin jälkeen matka tulee päätökseensä. Auton luovutus ja Esperides-tavernaan kuuntelemaan kansanmusiikkia ja syömään kunnon meze-ateria.

Ag. Kiriakin kirkko

Ag. Kiriakin kirkko

Esperidesin muusikot

Esperidesin muusikot

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

* * * *

Karpathos on kuulemma yleensä tuulinen saari. Ei tuullut pahemmin tällä lomalla, eikä lentänyt lippis päästä ja pyörineet sukat jalassa ainakaan tuulen takia.

Mikko ja Jarmo