Grilli kuumaksi!

Grilli kuumaksi

Paras grillauskausi on meneillään. Grillaaminen on helppo ja mukava tapa laittaa ruokaa. Aikaa jää myös yhdessäoloon jos kaikki osallistuvat ruuanlaittoon, eikä kokkaaminen jää yhden henkilön harteille.

Kun Kreikassa tekee iltakävelyn, ei voi välttyä herkullisilta tuoksuilta, jotka tulevat talojen pihoilta. Kyljykset, lihavartaat ja kasvikset paistuvat pihagrilleissä. Usein kokoonnutaan suuremmalla joukolla ja silloin tulisen hiilloksen päällä vartaassa voi pyöriä vaikkapa kokonainen lammas.

Grilliruokien ei tarvitse, eikä pidäkään olla monimutkaisia. Pelkkä paloittelu riittää ja Souvlakeja tehdessäkin vartaisiin pujottelu taitaa olla suurin työ. Myöskään grillauskastikkeitten ei tarvitse olla monimutkaisia. Mielestäni kyljysten ja Souvlakin paras kastike on oliiviöljy, jossa on loraus sitruunamehua. Pöytään voi sitten laittaa tarjolle mausteita; pippuria, timjamia, oreganoa ja muita yrttejä. Lisukkeiksi kannattaa grillata kasviksia ja tehdä muutama kevyt salaatti.

Grillauksen helppous

Grillauksen helppoutta lisää myös se ettei tarvitse miettiä mitä grillaisi. Lähes kaikkea kiinteää syötäväksi kelpaavaa voi grillata, vain mielikuvitus on rajana. Laita hiillokselle vaikkapa erilaista lihaa, kanaa, kalaa, makkaroita, vihanneksia, juureksia, sieniä ja hedelmiä.

Grilliin menevät juurekset kannattaa esikypsentää hiukan vaikkapa kiehauttamalla tai mikroaaltouunissa, muuten käy niin että pinnalta kauniin ruskeat juurekset ovat raakoja. Älä kuitenkaan keitä niitä pehmeiksi, jos haluat etteivät ne valahda ritilän läpi hiillokselle. Kokeilepa vaikka reilun kokoisiksi paloiksi paloiteltua lanttua, jonka grillaat, sivelet hunajalla ja maustat tilkalla sitruunamehua.

Kaikki grillaamaan

KanasouvlakiOnnistuu se grillaus myös kaupunkioloissa, vaikkei olisi pihalla mahdollisuutta. On monenlaisia pöytägrillejä joita voi käyttää vaikkapa liesituulettimen alla, jollei parvekkeella saa grillata. Myös uunin grillivastusten alla saa aikaan mukavan paistopinnan ja ennen kun laittaa vastukset päälle saa ruuan myös kätevästi esikypsennettyä. Sitten vaan pöydän ääreen tai parvekkeelle nautiskelemaan ja naapurisopukin säilyy, kun kukaan ei valita käryistä (paitsi ne, joitten mielestä kaikki hajut tulevat ilmastointikanavia pitkin ).

Oikein tehtynä grillatut ruuat ovat myös terveellisiä. Tarkoitus ei ole aikaansaada mustaksi kärventynyttä nokipoikaa vaan kauniin ruskea paistojälki. Ole siis nopea ja käännä usein! Kreikkalaiset grillaavat paljon kokolihaa ja kasviksia, vähemmän makkaroita ja valmiseineksiä.

Mikko Piironen

 

Liha-kasvis Souvlaki

500g Lammasta, possua tai nautaa
3 Tomaattia
3 Sipulia
Vihreää paprikaa
Oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria

Leikkaa liha kuutioiksi.

Pese vihannekset ja leikkaa lohkoiksi.

Ripottele lihalle ja vihanneksille suolaa ja pippuria.

Pujottele vartaisiin vuoroin lihanpala ja kasvispala. Voitele oliiviöljyllä ja grillaa.

Grillatut kesäkurpitsaviipaleet

Kesäkurpitsa
Oliiviöljyä
Timjamia
Suolaa

Pese ja leikkaa kesäkurpitsa vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi poikittain tai pitkittäin.

Kuivaa talouspaperilla ja sivele oliiviöljyllä.

Grillaa kauniin ruskeiksi ja ripottele pinnalle timjamia ja halutessasi suolaa.

    Ohjeiden tulostusversiot

 

 

 

 

 

 

 

Hyvä muistaa matkustettaessa ja Hotellivero Kreikassa

.

Hyvä muistaa ennen matkaa ja matkan aikana:

Huolehdi, että matkavakuutuksesi on voimassa. Tarkista myös mitä se kattaa!

Käsimatkatavaroihin ei saa pakata teräviä esineitä, kuten saksia tai veitsiä. Matkustamossa saa kuljettaa nesteitä korkeintaan 100 ml kokoisissa pakkauksissa ja kaikkien nestepakkauksien on mahduttava litran kokoiseen pussiin.

Lomalennoilla yleisin matkatavaroiden painoraja on 20 kg. Painorajaan sisältyy käsimatkatavara 5 kg, jonka matkustaja saa ottaa mukaansa matkustamoon. Matkatavarasäädökset voivat vaihdella lentoyhtiöittäin.

 

Ateriat lentomatkalla

Ateria lentomatkalla ei yleensä sisälly hintaan. Esim. Finnairin Euroopan lennoilla tarjoillaan maksutta kahvia, teetä ja mehua.

Useimmille lennoille on mahdollista ostaa lisämaksusta lentoateria. Huomioihan, että lentoateria on ostettava aina etukäteen. Tutustu tarkemmin kunkin lentoyhtiön tai matkanjärjestäjän käytäntöihin. Lennolle on mahdollista ostaa myös eri erikoisruokavalioiden mukaisia aterioita.

Virvokkeita voit ostaa lomalennoilla oman maun mukaisesti.

 

Kuljetukset lomakohteessa

Lentokenttäkuljetukset eivät normaalisti sisälly matkan hintaan.

1, 2 ja 3 viikon valmismatkoissa voit ostaa edestakaiset lentokenttäkuljetukset varausvaiheessa.

Lentokenttäkuljetukset maksavat noin 10–35 euroa. Esim. Apollomatkojen opas ei yleensä ole mukana lentokenttäkuljetuksessa.

Poikkeuksena ovat yhdistelmämatkat, joissa kuljetus sisältyy automaattisesti matkan hintaan. Tarkemmat tiedot kuljetuksista löydät kunkin matkakohteen sivuilta.

Valmismatkoille joustavin matka-ajoin ei ole mahdollista ostaa lentokenttäkuljetusta, vaan sinun tulee järjestää lentokenttäkuljetukset itse.

 

Kreikan hotellivero

Hotellivero peritään kaikista hotelliyöpymisistä. Hotellivero maksetaan per huone/yö sisään- tai uloskirjautumisen yhteydessä suoraan hotellille. Vero ei sisälly matkan hintaan ja veron osuus riippuu hotellin paikallisesta luokituksesta alla olevien tietojen mukaisesti.

1-2 tähden hotelli ja huoneistohotelli:        0,50 EUR per huone ja yö.
3 tähden hotelli ja huoneistohotelli:           1,50 EUR per huone ja yö.
4 tähden hotelli ja huoneistohotelli:           3,00 EUR per huone ja yö.
5 tähden hotelli ja huoneistohotelli:           4,00 EUR per huone ja yö.

 

Arvo Allosen stipendi

 Arvo Allosen stipendi

Suomi-Kreikka yhdistysten liitto ry, joka toimii suomessa toimivien Suomi-Kreikka ystävyysyhdistysten kattojärjestönä, on perustettu 26.10.1980. Perustava kokous pidettiin 26.10. ravintola Perhossa Helsingissä ja mukana olivat edustajat Haminan, Helsingin, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan, Oulun, Porin ja Tampereen yhdistyksistä. Ensimmäinen varsinainen liittokokous pidettiin Tampereella 1982. Liitto on ollut ystävyysseurojen liiton jäsen vuodesta 1985

Liiton ensimmäisenä puheenjohtaja oli Arvo Allonen, joka toimi puheenjohtajana kuusi vuotta. Tällä hetkellä puheenjohtajana on Yrjö Viinikka Vantaalta.

Marita Jurva, joka on myös meidän Keski-Savon Kreikanystävien jäsen, on toiminut liiton sihteerinä vuodesta 2006. Liiton varapuheenjohtajana toimii Matti Kontio Turusta ja taloudenhoitajana Pirjo Koskinen Porista. Liiton tiedottaja ja Filellinas-lehdentoimittaja on Kaija Kivikoski Vantaalta.

Suomi-Kreikka yhdistysten liitto ry jakaa vuosittain Arvo Allosen muistoa kantavasta rahastosta stipendejä liiton sääntöjen mukaiseen koulutukseen, tutkimukseen, kursseihin ja opintomatkoihin sekä kreikkalaisen kulttuurin maissa että myös kotimaassa.

Vuoden 2019 stipendiä, arvoltaan 1000,-, voi hakea 29.6.2019 saakka

Hakuohjeet ja kriteerit tästä linkistä.

 

Mikko Piironen

Kreikkalaista kukkaloistoa

Kreikassa kukkaloistoa riittää ympäri vuoden.

Unikkoja niityllä LoutrakissaKeväällä Kreikka on vehreimmillään. Talvikausi on takanapäin ja luonto on herännyt uuteen kukoistukseen. Vuokot puhkeavat kukkaan jo alkuvuodesta ja kevään edetessä, loppukesällä niin karunnäköiset pellot ja tienvarsiniityt, ovat valtoimenaan kirkkaanpunaisia unikkoja ja muita kedon kukkia.

Kukkaloistoa Kreetalla

Myös keskikesän helteissä sinnittelevät ja kukkivat sitkeimmät lajit. Vuoriston viileydessä mm. Malotira kukkii pienin keltaisin kukkasin, kun ihmiset hikoilevat kuumimmassa kesähelteessä.

Syyssateet herättelevät monet kukkijat. Kukkaloisto ei ole niin runsas ja suurikukkainen kuin keväällä, mutta silloin kukkivat mm. hirvenjuuri ja meillä niin keväiset krookukset.

Matkatessa kannattaa pitää silmät auki, mutta kädet kurissa; jätetään luonnon kauneus kukkasineen ja yrtteineen muittenkin ihailtavaksi, eikä poimita itse luonnon antimia. Vaikka olisikin kiva tuoda matkamuistoksi paikallinen kasvi, niin täytyy muistaa, että luonnonkasvien tuonti Suomeen on luvanvaraista. Samoin esimerkiksi niin komea Oleanteri on myös hyvin myrkyllinen, joten edes maljakkoon hotellihuoneen koristeeksi ei kannata poimia.

Kannattaakin siis suunnata torille tai maalaismarkkinoille, paikalliset ihmiset kun tuntevat kasvinsa parhaiten.

Tässä hiukan tietoa kahdesta välimerellisestä kukkivasta kasvista, joita saa Suomestakin hyvin varustetuista kukkakaupoista:

Ihmeköynnös (Bougainvillea)

Ihmeköynnöstä ja talo Poseidonos kadulla Posidoniassa SyroksellaIhmeköynnös on kukkiessaan erittäin kaunis köynnös. Sen kukkia suojaa kolme värikästä ylälehteä, itse kukat ovat melko vaatimattomat pienet valkoiset tai keltaiset. Ihmeköynnökset ovat köynnöskasveja jotka kiipeillevät suurina kasvustoina pitkin muureja ja parvekkeita lämpimissä maissa.

Risteyttämällä on saatu enemmän huonekasviksi sopivia lajikkeita jotka ovat lyhyempikasvuisia, ja enemmän pensasmaisia. Ihmeköynnöstä voi löytää Suomenkin kukkakaupoista.

Se viihtyy lämpimällä sekä aurinkoisella kasvupaikalla, helmi-marraskuussa lämpötilan tulisi olla verraten matala, noin 8-10 astetta eikä koskaan niin korkea että kasvi rupeasi kasvamaan. Kastella tulisi tasaisesti kevään ja kesän aikaan, vähentäen kastelua elo-syyskuussa.

Oleanteri (Nerium Oleander)

Oleanteri on kotoisin Välimeren maista ja siitä kasvaa puumainen pensas tai puu. Sitä voidaan kuitenkin kasvattaa ulkona muissakin maissa, jos kesä on tarpeeksi lämmin. Siinä tapauksessa oleanteri kasvaa vain ruukussa, ja se on laitettava viileähköön suojaan talveksi, koska se on erittäin herkkä jäätymiselle.

Oleanteri on kauttaaltaan myrkyllinen ja jo pienikin määrä elimistössä voi saada aikaan myrkytysoireita.

Kappeli ja oleanteri Pigadiassa KarpathoksellaOleanterilla on kyky kukkia koko kesän ajan, jos olosuhteet ovat suotuisat. Sen kukat voivat olla yksin- tai kaksinkertaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia tai punaisia, ja ne ovat kukassa koko ajan. Kasvatusohje on samanlainen kuin ihmeköynnöksellä, mutta kaipaa hiukan enemmän kastelua.

Ihaillaan kesän kukkaloistosta, niin Kreikassa kuin Suomessakin.

Mikko Piironen

Vanhustenhoito Kreikassa

Myrtoksen mummo _

Myrtoksen mummo

Suurin osa kreikkalaisista kuuluu johonkin sosiaaliturvaan. Maan suurimmat järjestöt ovat IKA (tavallisten palkansaajien) ja OGA (maanviljelijöiden), mutta muita on myös olemassa, niin kuin esim. TEBE (yrittäjät ja pienteollisuus) ja lakimiehillä, ELTAn (posti-laitoksen) sekä OTEn (puhelinlaitoksen) henkilökunnalla on myös omat sosiaalikassansa. Nämä maksavat vastaavasti työntekijöiden eläkkeen, jonka suuruus riippuu palkasta ja työvuosista. Lähimpiä faktatietoja saa nettisivulta www.ika.gr, missä on myös tarvittaessa englanninkielinen osa pensions. Lisäksi miltei jokaisessa kunnassa toimii KAPI- niminen organisaatio (Kentro Aniktis Prostasias Ilikiomenon – Vanhusten Avoin Turvakeskus), joka järjestää yhteisiä retkiä, vapaa-ajantoimintaa ja tarpeen vaatiessa myös kotihoitoa ja –apua ”kolmanteen” ikäluokkaan kuuluville kansalaisille. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa enemmän miten vanhusten huolenpito Kreikassa toimii käytännössä, sen minkä olen omin silmin nähnyt ja saanut seurata asuessani Kreikassa. Niin kuin jokaisessa eurooppalaisessa yhteiskunnassa, vanhusten huolenpito on osa kreikkalaisten jokapäiväistä elämää. Kreikkalaisilla on perinteisesti erittäin vahvat perhesiteet ja iäkäs vanhempi on kreikkalaiselle elämän ilo, mutta monessa tapauksessa äärimmäinen uhrauskin.

Vielä noin kymmenen vuotta sitten, vanhuksen jäädessään yksin, hänellä oli tapana muuttaa lapsensa kotiin. Näin hän suoritti pikkuaskareita kotona, kävi ostoksilla, laittoi ruokaa ja hoiti lapsenlapsia. Lasten päiväkoteja ei suurimmassa määrin ollut olemassa ja vanhus oli se henkilö, joka jäi kotiin pyörittämään jokapäiväiset asiat, eritoten hoitamaan ja kasvattamaan jälkipolvea. Tämä oli ihan normaali käytäntötapa ja ilman tätä jaja:ta (mummoa) harva perhe olisi pystynyt tulemaan toimeen. Samalla vanhuksen pieni kansan- tai työeläke oli tervetullut lisä kulujen maksamisessa. ”Vastalahjaksi” vanhus tiesi että hänen elämänsä viimeiset vuodet olivat turvattuja kodin huostassa ja sinä päivänä jolloin hän itse ei enää pystyisi hoitamaan lapsenlapsia eikä itseään, oli oman lapsen tai miniän vuoro astua tilalle. Tämä oli toimiva, mutta luonnollisesti monta kertaa myös nuoremmalle sukupolvelle raskas tilanne, sillä mielipiteet eivät aina olleet samoja ja jokaisella osapuolella oli omat sanottavat.

Nykypäivän Kreikassa tilanne on hieman muuttunut. Kreikassa on paljon kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja, minne nuori työssä käyvä äiti voi viedä lapsensa. Monet kreikkalaiset naiset ovat tänä päivänä ansiotyössä, mikä antaa heille taloudellista itsenäisyyttä ja mahdollisuuden valita miten itse haluavat kasvattaa lapsensa. Luonnollinen seuraus on että vanhusta ei enää tarvita kodin ja lasten apuun. Nyt taas entisistä itäblokin maista tulleet naiset ovat tehneet tulonsa Kreikkaan ja siinä missä he ovat kotiapulaisina, he ovat myös vanhusten hoitajina.

Erittäin tavallista on nykyisin, että palkataan ukrainalainen tai georgialainen nainen asumaan vanhuksen kanssa. Vanhus saa asua omassa kodissaan, hän ei enää ”tunkeudu” nuoren avioparin elämään ja saman katon alle, mutta samalla hänestä pidetään hyvää huolta. Pientä palkkaa vastaan (n. 500 euroa/kk) hoitaja suorittaa kaikki kotityöt, kuten siivous, ostokset, pyykinpesu jne. ja tarvittaessa pesee ja vaihtaa vanhusta. Lisäksi hän saa vapaan asunnon ja ruuat, runsaasti lahjoja ja perheen luottamuksen. Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä: ulkomaalaisella naisella on toimeentulonsa taattu, perheellä on hyvä omatunto koska vanhus on hyvissä käsissä ja vanhus itse saa 24 h vuorokaudessa toimivaa palvelua.

Tämä ratkaisu on todella pelastanut perherauhan monissa tapauksissa. Samalla syntyy usein, ei ainoastaan fyysinen, mutta monesti myös psyykkinen riippuvaisuus hoitajaa kohtaan. On monia tapauksia, missä tämän lähtiessä pois vanhus on kuollut hyvin lyhyen ajan jälkeen. Tietenkin on olemassa myös negatiivisia tapauksia, missä ulkomaalainen hoitaja on käyttänyt tilannetta hyväkseen, mutta siihen ei mennä tällä kertaa.

Vanhainkoteja (saatikka vieläpä hienoja seniori-koteja) ei juuri Kreikassa ole olemassa. Kreikkalaiset ovat hyvin nopeita vaistoamaan hyvän liikemahdollisuuden, mutta yksityiset seniorikodit eivät ole lyöneet läpi Kreikassa. Luulen että tämä johtuu kahdesta syystä:

  1. Tällaisten rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarvittaisiin paljon rahaa ja investointeja ja vaikka rahat löytyisivätkin, keskiverto kreikkalaisen eläke olisi liian pieni, eikä hänellä olisi varaa asua tällaisessa.
  2. Ehkä suurin syy on se seikka, että kreikkalaiset eivät mielellään antaisi vanhustensa asua jossakin seniorikodissa. Täällä kunnioitetaan vanhuksia omalla tavallaan, he ovat osa perhettä ja kolme sukupolvea viettää paljon aikaa yhdessä. Vanhus on viisas ja jakaa elämänfilosofiansa ja kokemuksensa nuoremmille, samalla kun se olisi tavallaan häpeä antaa vanhempansa asua vanhainkodissa, jos muitakin vaihtoehtoja on.

Yleensä vain aivan yksinäiset tai äärimmäisköyhät asuvat kunnallisissa vanhainkodeissa. Nämä muistuttavat enemmän laitoksia, eivätkä ole erityisen innostavia.

Olympos tuomiset

Tämä oli muutamin sanoin tilanne Kreikassa tänä päivänä. Tilanne muuttuu varmasti vuosi vuodelta, parempaan tai huonompaan, sitä en osaa sanoa. Paljon puuttuu yhteiskunnan puolesta seniorien elämän turvaamisessa. Asiat ovat pikkaisen edistyneet vuosien mittaan, mutta suurimmalta osin vanhus saa turvautua lastensa hyvään tahtoon ja rakkauteen. Samaan, mitä hän itse nuorempana on heille osoittanut.

Camilla Nordblad-Athanassopoulou

Kalymnos – sientensukeltajien saari

Tunnetusti on ainakin kahdenlaisia matkailijoita; niitä jotka käyvät mahdollisimman monessa paikassa ja niitä jotka ovat uskollisia yhdelle. Jos jonakin vuonna Kalymnos jää minulta väliin, tunnen kuin pettäisin vanhan ystävän. Olen usein vieraillut Kalymnoksella, mutta aina olen keksinyt uutta tekemistä ja löytänyt mielenkiintoisia paikkoja joihin tutustua.

Aiemmin saaren asukkaat saivat merkittävän osan tuloistaan pesusienten sukeltamisesta. Siksi Kalymnosta kutsutaan myös pesusienisaareksi. Kalymnos kuuluu Dodekanisian kahdentoista saaren ryhmään ja se sijaitsee Kosin luoteispuolella. Koko saarella on noin 18 000 asukasta. Pääkaupunki Pothia on vilkas satamakaupunki ja siellä asuu noin 2000 asukasta.

Eräällä matkallani tutustuin pesusienitehtaaseen. Tiedättehän pesusienen; vaaleankeltaisen, huokoisen ja suloisenpehmeän. Kreikassa sieniä’ sukelletaan etupäässä Kos-saaren lähellä olevan Kalymnoksen vesistä. Toinen paikka on Simin saari ja seuraavaksi lähin paikka Pohjois-Afrikassa Marokossa. Kreikan sienet ovat parhaita ja sen voi testata; kreikkalainen pesusieni ei vedettäessä repeile, kuten tekee marokkolaissieni. Testi kannattaa tehdä, sillä Kalymnoksellakin myydään myös marokkolaisia. Marokkolaisen sienen hinta on myös halvempi.

Sieniä tekevät ”sienimadot”. Sieni kehittyy siten että madot alkavat kerätä ympärilleen meren pohjassa olevia aineksia, jotka kiinnittyvät toisiinsa muodostaen lopulta tiuhan sienimöhkäleen. Kuluu parikin vuotta ennen kuin sieni on nyrkin kokoinen.

Vedestä nostetut sienet ovat tummia

 

Vedestä nostetut sienet ovat tummia. 

Sienet ovat kiinni pohjan kivissä ja ne ovat kovia ja tummia. Sienet irrotetaan puukolla nostetaan veneen perässä olevaan suureen verkkopussiin, jossa ne saavat liota muutamia päiviä. Liotusta jatketaan maissa ja sieni-tehtaalla niistä poistetaan loputkin roskat. Tässä vaiheessa sieni on tumma möhkäle.

Sienten vaalennus

 

Seuraavaksi sienet upotetaan tummaan nesteeseen, jolloin sienistä tulee vieläkin mustempia. Sitten ne upotetaan kirkkaaseen kemikaaliin, josta ne nostetaan vaalenneina. Sienet huuhdotaan ja ne saavat kuivua.

 

 

Kalymnoksen vesiltä sieniä alettiin sukeltaa 1800-luvun alussa. Ilman minkäänlaisia apuvälineitä sukeltaminen oli hyvin vaarallista. Pohjavirtaukset ja liian nopea ylöstulo eli sukeltajantautiin kuoleminen olivat alituisia vaaroja. Sieniä sukeltaa Kreikassa noin 2000 miestä. Kalymnoksella on myös sukeltajakoulu. Nykyisin sukeltajien puvut ovat moderneja ja kuolemantapaukset harvinaisia. Miten käy Kalymnoksen – kiireettömän Kreikkalaisen kalastajakylän, kun merten saaliit vaihtuvat matkailijoihin. Monilla Kreikan saarilla elämä on turismin myötä muuttunut mullistavasti.

Airi Olenius

Kreikkalainen pääsiäinen

KREIKKALAINEN PÄÄSIÄINEN 

Teksti: Anne SaloRisti

Pääsiäinen on kreikkalaisten yksi suurimmista kirkollisista pyhistä ja siihen suhtaudutaan tietyllä hartaudella ja perinteitä noudattaen. Kreikkalainen Pääsiäinen poikkeaa suomalaisten Pääsiäisestä monella tapaa ja perinteet Kreikassa ovat erittäin vahvat. Suomessa Joulu on vastaavasti kirkollisen vuoden suurin juhla.

Kreikassa valmistaudutaan Pääsiäiseen 40 päivän mittaisella paastoajalla, jota noudatetaan yhä edelleen. Perinteisiin kuuluu, että paastona ei syödä eläinkunnan tuotteita varsinkaan lihaa, sisäelimiä, eikä kalaa joka sisältää verta tai siihen verrattavia tuotteita. Hartaimmat paastoajat eivät juo edes maitoa tai syö maitotaloustuotteita, varsinkaan ”suurella” eli hiljaisella viikolla, ennen Pääsiäistä. Hiljaisen viikon jokaisella päivällä on tarkoituksensa ja viikko huipentuu Hiljaisena Lauantaina, jolloin Jeesuksen ylösnousemiseen. Paasto päättyy tuohon hetkeen ja juhla voi alkaa.

Pääsiäismunat_pun Hiljaisen viikon torstaina valmistellaan mm. Pääsiäismunat, jotka värjätään perinteisesti punaisiksi,    kuvastamaan Jeesuksen verta. Kananmuna kuvastaa myös Jeesuksen hautakammiota joka avattiin. Tähän liittyy munien kopauttaminen toisen henkilön kanssa. Kenen muna säilyy ehjänä, se tuottaa onnea tälle henkilölle.

Pitkänä perjantaina klo 20 on Epitafio. Kulkue jossa kannetaan Jeesuksen ”ruumista” tietyn reitin, kiertäen kirkkoa. Kulkueessa olevat kantavat ruskeita kynttilöitä kuvastamassa surua. Jeesushan ristiinnaulittiin perjantaina. Perjantai on paastoajan tiukin päivä, silloin ei myöskään syödä edes öljyä eikä juoda viiniä. Viinihän kuvastaan nimenomaan Jeesuksen verta.

Ilotulitus

Hiljainen Lauantai edetään edelleen paastoten. Kirkoissa on pitkin päivää liturgioita. Yöllä klo 00 koittaa suuri hetki. Jeesus nousi kuolleista ja pyhä valo joka tulee Kreikkaan lentokoneella Jerusalemista saakka, jaetaan kaikille kirkkojen pihoilla oleville ihmisille, nyt kaikilla on käsissään valkeat kynttilät. Kirkot ovat niin täynnä ihmisiä, että he eivät mahdu kaikki sisälle vaan suurin osa on ulkona. Suuren hetken koitettua, ilotulitus alkaa ja suomalaista uutta vuotta kovempikin pauke. Pitkä odotus on päättynyt ja on aika alkaa juhlinta. Perheet rientävät koteihinsa Pyhän valon kera, jotkut jopa vievät pyhän valon autollaan kotiin saakka. Pyhän valon uskotaan tuovan siunausta kodille.

On aika siirtyä Pääsiäisyön ruokailuun, pöytä katetaan perinteisellä ruoalla, mm. Majiritsalla, joka on valmistettu  lampaan suolesta ja maksasta. Punaiset munat lyödään yhteen ja katsotaan ketä onni suosii. Juhlinta saattaa jatkua aamuyöhön saakka. Sunnuntaiaamuna on kuitenkin aikainen herätys, lampaan grillaus on aloitettava ajoissa, koska se vaatii pitkän kypsymisajan. Lampaan seuraan lisätään kontosouvli (maksa-munuais-suolivarras). Erittäin herkullinen pääsiäisruoka. Perheet, sukulaiset ja ystävät kokoontuvat yhteen nauttimaan Pääsiäislounasta. Juhliminen kestää yleensä koko päivän, ainoa päivä kreikkalaisilla, jolloin ei olla työssä.  Ahkerat yksityisyrittäjät, jotka saattavat olla töissä kaikkina muina vuoden päivinä, mutta eivät Pääsiäissunnuntaina, se kertoo jotain juhlan suuruudesta.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ, ΚΑΛΟ ΠΑΣΧΑ, ΧΡΙΣΤΟΣ ΑΝΕΣΤΗ !

Isää etsimässä

Rovaniemeläinen Janne Kallonen ojentaa tv-studion takahuoneessa Ateenassa vanhan mustavalkoisen valokuvan ja sen perään iloisenvärisen pahvikortin. Valokuvassa on Jannen kreikkalainen isä ja värikäs kortti on kreikkalaiselle ukille, Jannen omilta lapsilta Suomesta. Jannea jännittää, suuta kuivaa. Tunteita on vaikea kuvailla sanoin ja se on ymmärrettävää mieheltä, joka odottaa 39-vuotiaana tapaavansa isänsä ensimmäistä kertaa. Mutta mennään ajassa reilusti taaksepäin.

 

Isänpäiväkortit

Janne sai seitsemänvuotiaana kuulla, että hänellä on kreikkalainen isä. Jossain. Miehen mallia Jannella riitti kuitenkin huolehtivaisesta suomalaisesta ukista. Isättömyydessä oli ikävää lähinnä marraskuinen isänpäiväkortin teko. Jannen korteilla ei ollut saajaa. Hän toivoi ettei näin olisi. Halu saada lisää tietoja nosti päätä Jannen ollessa viidentoista. Tuumasta toimeen kesti vielä silti 24 vuotta. Nyt Jannella oli jo Suomessa vaimo ja kolme tytärtä.

– Lähdin konkreettisesti etsimään isää perheeni ja hyvän ystävämme painostuksesta. Ja siksi, että ajattelin isän alkavan olla jo sen ikäinen, että nyt voi olla korkea aika yrittää.

– Tiesin isästä nimen ja että hän on Suomessa käynyt merimies. Vasta aikuisena ymmärsin, että olin kaivannut isää elämäni tärkeisiin hetkiin. Hääpäivään ja lasten syntymään.

 

Netti-idea

Janne päätti löytää isän.

– Laitoin Facebookiin isän sukunimen ja saman sukunimen henkilö vastasi ja kehotti ottamaan yhteyttä kadonneita sukulaisia etsivään kreikkalaiseen Pame paketo- tv-ohjelmaan.

Mutta millä kielellä? Janne puhui vain suomea. Apuun tuli englantia puhuva rovaniemeläinen perhetuttu, joka vastasi koko kirjeenvaihdosta Kreikkaan tv-kanavan tartuttua Jannen tapaukseen.

– Etsintä kesti kaksi vuotta. Ehdimme jo luopua toivosta, kunnes saimme Pame paketosta sähköpostia, että onko passi voimassa, nyt olisi uutisia ja lentolippu tilattu.

Kykenemättä sen kummemmin vielä sisäistämään viestin merkitystä Janne paineli passitoimistoon ja osti kirjakaupasta auttavaa kommunikointia varten elektronisen kääntäjän. Sitten oli kirjoitettava tulkin välityksellä, tv-ohjelman pyynnöstä isänpäiväkortti tuntemattomalle isälle. Kortti oli määrä luovuttaa lähetyksessä ”pakettina” seinän takana odottavalle vastapuolelle. Matkatavaroihin Janne pakkasi myös valokuvia perheestään ja tyttärien kortin vihdoin löytyneelle ukille.

 

Joulupukin nuttu

Lokakuun kolmannella viikolla Rovaniemellä satelee kymmenessä pakkasasteessa lunta, kun Janne astuu lentokoneesta Ateenan 25 lämpöasteeseen. Hän on ollut Kreikassa vain nuorukaisena lomareissulla Kosilla. Hotellissa, ennen tulevaa Pame paketo-lähetystä Jannen on vaikea uskoa, että samaan aikaan seuraavana iltana hänellä olisi isä. Ei mikään pikkuasia.

Ohjelman nauhoituksen lähestyessä perhoset pyrkivät ulos vatsasta. Yleisön, saati kameroiden edessä esiintyminen ei ole Jannen juttuja. Tv-henkilökunta huomaa Rovaniemen pojan jännityksen ja vie huomion hetkeksi muualle. Panathinaikos-joukkuetta kannattava ohjaaja kyselee vieraalta, kuuluuko oikeaoppisella joulupukilla olla punaiset vai vihreät tamineet. Vihreät ne olla pitää, ohjaaja toteaa ja työntää esiintyjän ja tämän tulkin estradille. Jannella ajatus on kaikkea muuta kuin joulupukissa.

 

Surua ja iloa

Jo kohta ohjelman juontaja joutuu murskaamaan Jannen unelman. Hänen isänsä on kuollut kahdeksan vuotta sitten. Tyly uutinen on pudottaa Jannen penkiltä. Hän katsoo kyynelsilmin monitorille suurennettua, hämmästyttävästi itseään muistuttavaa isän valokuvaa. Matkan pahin vaihtoehto on toteutunut..

Ei sittenkään, juontaja ilahduttaa. Janne saa kuin saakin perheen! Seinän takana on odottamassa kaksi sisarpuolta isän kreikkalaisesta avioliitosta ja katsomossa istuu kaksi isän siskoa eli Jannen tätiä. Ilo palaa yllättyneen Jannen silmiin kun siskot kiirehtivät halaamaan veljeään – isän kloonia. Eivätkä yhtäläisyydet rajoitu ulkonäköön.

Laivamekaanikko isäki9n oli pitänyt käsillä tekemisestä kuten automekaanikko poikansa. Isäkin oli hyvä perheenpää. Niin kuin Janne omassa elämässään.

 

Neljässä päivässä perheeksi

Tunteiden ensimyräkän hiivuttua siskot ja tädit kaappaavat uuden sukulaisen studiolta matkaansa. Rohkea Janne päätyy neljäksi päiväksi ennen paluulentoa Pireukseen, nuoremman siskon kotiin. Käy ilmi, että vanhemmalla siskolla on kolme tytärtä, aivan kuin Jannella. Koko perhekunta on kreikkalaisittain sukurakasta. Siskonlapset, tädit, sedät ja serkut asuvat muutaman korttelin säteellä ja kaikki ovat kiinnostuneita suomalaisesta tulijasta. Varrasjuhlat järjestetään heti. Osapuolet opettelevat tuntemaan toisiaan muutamilla englannin sanoilla, googlettamalla mutta myös käsimerkein ja hyvin menee. Niin hyvin, että seuraava tapaaminen sovitaan kesäksi suvun juurille ja isän haudalle Kefaloniaan.

– Isän poismeno oli tietenkin surullista, mutta kaikille asioille ei vain voi mitään. Oli sentään mahtavaa saada pari siskoa ja tätiä elämääni, Rovaniemelle palannut Janne kuvailee ja laskee päiviä jälleennäkemiseen. Yllättäen tapaaminen järjestyykin jo ennen kesää, Rovaniemellä. Kiitos Jannen ystävien Kreikan siskot saavat lahjaksi lentoliput Suomen talveen. Ja siitä eteenpäin – kesään asti – Kreikan ikävän lievittämisestä huolehtivat Napapirin Kreikan ystävät Jannen kotikonnuilla.

 

Teksti: Sara Saure, ΚΑΣΚΑΣ-lehti

 

Yhdistyksen taustatarina

Yhdistyksen taustatarina

 

Mikko, Minna ja Veijo.  Kuva: Jarmo

Mikko, Minna ja Veijo. Kuva: Jarmo

Kaikki alkoi itse asiassa jo 22 vuotta sitten, vuonna 1991, kun Piirosen sisarukset Mikko ja Minna kumppaneidensa Jarmo Harjun ja Veijo Saastamoisen kanssa sunnuntaina 18. elokuuta klo 06.20 nousivat Sterling European Airlinesin lentokoneeseen Helsinki-Vantaan lentokentällä. Määränpäänä Kreeta ja Hania.

Kukaan nelikosta ei ollut aiemmin ollut käynyt Kreikassa, vaan kohde valikoitui tyyliin ”Tuo voisi olla ihan kiva paikka”. Se olikin kiva paikka, niin kiva että ensi näkemältä siihen ihastuttiin. En koskaan unohda lämmintä meri-ilman tuoksuista tuulahdusta astuessamme lentokoneesta Akrotirin niemimaalle tuona sunnuntai aamupäivänä.

Kreetalla

Huh hellettä!

Huh hellettä!

Loma-aikaa oli kaksi viikkoa ja se käytettiin kaupunkiin ja saareen tutustumisen lisäksi pariin retkeen. Samarian rotkon kauneutta oli kehuttu, joten sinne oli päästävä. Luonto rotkossa olikin aivan upea ja rautaportin kohdalla ihminen tunsi itsensä kovin pieneksi tuijottaessaan kolme metriä leveässä kohdassa ylös rotkon kuudensadan metrin korkeuteen kohoavia seinämiä.

Vielä oli muutama lomapäivä jäljellä, joten päätimme vuokrata jeepin kolmeksi päiväksi ja lähteä katsomaan saaren itärannikkoa. Menomatka ajettiin pohjoisrannikon, Anogian, Agios Nikolaoksen ja Sitian kautta. Yöpyminen Palekastrossa ja aamu-uinti Vain palmurannalla. Paluumatkalla nähtiin mm. Ierapetra, Messaran tasanko ja Matalan ”hippiluolat”.

Vaikuttavan luonnon lisäksi ihmisten ystävällisyys ja kiireettömät ruokailuhetket tavernojen plataanipuiden varjossa tuoksuvien patojen ääressä tekivät sellaisen vaikutuksen, että sydän oli menetetty Kreikalle ja sinne oli pian päästävä uudelleen.

Minna ja Veijo asuivat Kotkassa ja heidän seuraava matkansa suuntautui Rodokselle.

Yhdistystoimintaa Kouvolassa ja liitossa

Minä asuin Jarmon kanssa Anjalankoskella ja Jarmon työkaveri oli mukana Kouvolan Seudun Suomi-Kreikka yhdistyksessä. Lähdimme toimintaan mukaan ja muutaman vuoden päästä yhdistyksen toiminta oli vienyt mennessään ja huomasin olevani järjestämässä tapahtumia ja toimintaa yhdistyksen puheenjohtajana. Kreikkalaiset kansantanssit tulivat myös tutuiksi ja lähdin mukaan tanssiryhmään.

Presidentin linnassa 2009 003 (689x800)

Kreikkayhdistystoiminta on mielenkiintointoista ja suostuin Suomi-Kreikka yhdistysten liiton puheenjohtajaksi v. 2006. Toimin tehtävässä neljä vuotta. On ollut antoisaa työskennellä eripuolilla Suomea toimivien samanhenkisten ihmisten kanssa. Liiton puheenjohtajuus toi myös kutsun presidentin linnaan. Ei nyt ihan itsenäisyyspäivän vastaanotolle, mutta Kreikan presidentin Károlos Papoúliasin Suomen vierailun kunniaksi järjestetyille juhlapäivällisille. Myös Jarmo oli kutsuttu linnaan. Tunsi itsensä etuoikeutetuksi astellessaan smokki päällä punaista mattoa kättelemään kahta presidenttiparia!

Suomi-Kreikka yhdistysten liitossa toimiessani tutustuin myös Marita Jurvaan joka valittiin liiton sihteeriksi vuonna 2006. Marita toimi tuolloin Etelä-Kymenlaakson Suomi-Kreikka yhdistyksen puheenjohtajana, joten teimme läheistä yhteistyötä jo tuolloin. Hän toimii liiton sihteerinä edelleen.

Maritan kertoo Kreikanystävyydestään seuraavaa: ”Minun Kreikka-rakkauteni/hulluuteni alkoi vuonna 1986, kun olin ensi kertaa Rodoksen saarella sisareni kanssa. Siitä se on jatkunut pieniä matkustuspausseja lukuun ottamatta tähän päivään ja jatkuu lopun elämää. Kreikka on niin ihon alla, ettei pesemälläkään lähde pois. Pikaisen laskutoimituksen mukaan matkoja on tullut vuosien varrella kolmisenkymmentä. Aina sinne kaipaa ja kaipuuseen auttaa sitten kotona musiikki, DVD:n katseleminen ja kreikkalaisten ruokien valmistaminen.

Toisen Kreikan matkani jälkeen liityin Kotkassa paikalliseen Kreikka-yhdistykseen. Olin mukana ensin rivijäsenenä, sitten hallituksen jäsenenä ja viimeiset 4 vuotta, ennen Juvalle muuttoani v. 2007, yhdistyksen puheenjohtajana.

Mikko, Kaija Kivikoski, Jukka Jauhiainen ja Marita. 2006 Kuusankoski.Kuva: PK- lehti

Mikko, Kaija Kivikoski, Jukka Jauhiainen ja Marita. 2006 Kuusankoski.Kuva: PK- lehti

Suomi-Kreikka yhdistysten Liitto ry:n hallituksessa olin 2000-luvun alkupuolella ja vuodesta 2006 lähtien olen toiminut liiton sihteerinä eli kahdeksas vuosi on menossa.

Erittäin mielenkiintoista on ollut tämä Kreikka-taipaleeni ja hyviä, elinikäisiä ystäviä on tullut harrastuksen parista niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Rakkautta on vaikea selittää, se täytyy kokea itse.

Savo kutsuu

Minä siirryin Kouvolan yhdistyksessä sihteeriksi vuonna 2011, silloisen sihteerin jätettyä työt kaupunkivaltuustokiireiden takia ja Jarmosta tuli yhdistyksen uusi puheenjohtaja.

Tämän vuoden talvella Jarmo sai työpaikan täältä Varkaudesta ja myös minä muutin tänne. Marita oli jo joitakin vuosia aiemmin muuttanut Juvalle sekä Minna ja Veijo pari vuotta sitten Jäppilään. Keskustelimme Maritan, Jarmon, Minnan ja Veijon kanssa siitä, että myös täällä on varmaan Kreikan ystäviä, jotka haluaisivat toimia yhdessä. Toukokuussa järjestin Varkauden ja Pieksämäen kirjastoissa Kreikka tutuksi – tapahtuman, jotta näkisimme olisiko yhdistykselle riittävästi kiinnostusta.

Parikymmentä henkilöä ilmoittautui heti jäseniksi, heidän mukanaan Anne Salo. Keskustelimme Annen kanssa tulevan toiminnan suunnittelusta ja iloksemme hän lähti mukaan perustajajäseneksi.

DoorKreikkakärpänen puraisi Annea kun hän suuntasi ensimmäisen kerran v. 1988 Kosin saarelle. Tunne oli aivan euforinen. Hippokrateen temppelin rauniot, aurinko, meri ja hyvä ruoka tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Sen jälkeen monet matkat mm. Kreetalle ja Ateenaan saivat sydämenkin osittain jäämään sinne, hän kertoo.

Poseidonin temppeli. Kuva: Anne

Poseidonin temppeli. Kuva: Anne

”Niinpä 2000-luvun alussa muutin perheeni kanssa Ateenaan. Kaksi tytärtäni ovat siis suomalais-kreikkalaisia. Reilut 7 vuotta asuin ja tein töitä myyntiassistenttina suomalaisia hirsitaloja myyvässä yrityksessä ja viimeiset kolme vuotta asuin Rafinassa, joka on aivan ihastuttava pieni merenrantakaupunki aivan Ateenan kupeessa. Ne ajat jäivät taakse ja kotimaa kutsui. Hyviä ystäviä on Kreikassa edelleen ja varmaan tulevaisuudessa lomamatkat suuntautuvat, mihinkäs muualle kuin Kreikkaan.”

Perustamiskokous

Yhdistys oli tarkoitus perustaa vasta syyskesällä, mutta saadun kiinnostuksen innoittamana aikaistimme perustamiskokouksen jo kesäkuun alkuun. Näin toiminta pääsee alkamaan täysillä jo syksyllä ensimmäisen tutustumisillan ja jäsentapaamisen merkeissä.

Tapasimme sunnuntaina 2.6.2013 klo 14.15 Varkaudessa Kylpylähotelli Kuntorannassa perustamiskokouksen merkeissä. Yhdistyksen perustamiskirja allekirjoitettiin klo 14.35. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mikko Piironen, varapuheenjohtajaksi Veijo Saastamoinen, sihteeriksi Marita Jurva ja taloudenhoitajaksi Minna Piironen. Muut ensimmäisen hallituksen jäsenet ovat Anne Salo ja Jarmo Harju.

Mikko Piironen

Mikko, Marita, Anne, Jarmo, Veijo ja Minna

Mikko, Marita, Anne, Jarmo, Veijo ja Minna